Minä & Matt- ystäviä vai kenties jotain muuta?

  Olen nyt varmaan aloittanut tämän tekstin ainakin kymmenen kertaa, mutta aloittaminen on vain niin vaikeaa, sillä en yhtään tiedä mitä kirjoittaisin tai jättäisin kirjoittamatta.
  Loppujen lopuksi ajattelin kuitenkin kertoa teille viikonlopusta. Nimittäin eksäni tuli käymään. Hän asuu siis nykyään eri kaupungissa ja kutsutaan häntä nyt vaikka nimellä Matt. Matt on hauska ja hyvännäköinen (kun olimme yhdessä, muut harrastusporukan likat olivat auttamattomasti kateellisia, sillä miten minunkaltaiseni ei niin kaunis -huom. heidän mielestään kaunis, Matt kyllä piti minusta myös ulkonäköni puolesta- ja... No, en osaa selittää. Mutta jos "kaverini" olisivat saaneet arvioida ulkonäköäni, olisin ollut varmasti joku seiska ja Matt taas aivan selvä kymppi plussa-plussa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan), eikä ollenkaan enään niin itseriittoinen ja ärsyttävä kuin seurustellessamme. Oikeastaan tapasin Mattin vasta muutama kuukausi sitten uudestaan, mikä ei sinäällään mennyt ihan niin hyvin kuín olisin toivonut, sillä en olettanut tapaavani häntä siellä (tiesin, että Matt oli muuttanut toiseen kaupunkiin, enkä pitänyt häneen läheisimpien ystävieni tavoin yhteyttä. Yhden parhaimman ystäväni veli kuitenkin piti, ja saatuaan tietää, että Matt oli kaupungissa hän kutsui tämän samoihin bileisiin kanssamme). Voitte vain varmasti kuvitella, millaisen tunteen kauan nähdyn eksän eteen pöllähtäminen tuottaa, varsinkin kun viime näkemästä on jo niin kauan, että muistaa hänestä vain hyviä asioita ja huonommat puolet ovat jääneet taka-alalle ja haihtuneet mielestä erittäin tehokkaasti.
  Menin siis silloin aikamoiseen paniikkiin, mutta tänä viikonloppuna onneksi tiesin hänen tulostaan. Sain jo ekalla tapaamisellamme sellaisen käsityksen, että hän voisi olla edelleen kiinnostunut minusta, ja sitä vahvistivat vielä tätä viikonloppua ennen vaihdetut viestit.
  Ennen tarkempaa selontekoa viikonlopun tapahtumista kuitenkin kerrottakoon, että "erosin" vastikään edellisestäni, jonka kanssa emme edes varsinaisesti seurustelleet. Se alkoi seksisuhteena, mutta mies (nimetään hänet nyt vaikka Sammyksi) olisi halunnut enemmän, eli tässä tapauksessa seurustella kanssani. Minä taas en, joten elimme jonkin aikaa vapaassa suhteessa. Vielä vaikeammaksi tilanteen teki se, että Sammy on yksi erään parhaimmista ystävistäni, Villan, isoveljistä. Kuitenkin edes vapaasuhde ei tehnyt minua onnelliseksi, vaan ehkä enemmän ainoastaan ahdisti, joten lopetin suhteen.

  Minkä takia myös riitannuimme Villan kanssa hetkellisesti, mutta Villa on muutenkin aika helposti kuumeneva ihminen, ja tiesin, ettei hän päivän-parin jälkeen enää edes muistaisi olevansa suuttunut minulle. En siis jaksanut keskittyä huolehtimaan siitä, vaan pohdin pääni puhki Mattin takia ja myös erään toisen ja ehkäpä kolmannen miehenkin takia (kuulette näistä kaikista varmasti vielä myöhemmin, nyt keskitytään Mattiin).
  Kuitenkin menin viikonloppuna istumaan iltaa kaverilleni, missä tiesin varsin hyvin näkeväni Mattin. Ja näinkin. Matt oli aivan yhtä komea ja ihana kuin muistinkin, mutta ehkä vielä jollain tapaa "parempi", sillä hänellä ei ollut enää sitä samaa pätemisen ja itsekorostuksen tarvetta, jotka kuuluivat vielä erittäin vahvasti hänen persoonallisuuteensa kun vielä seurustelimme. Siksi ehkä riitelimmekin niin paljon.
 No, turhat löpinät sikseen, yksi asia johti taas toiseen, mutta emme menneet loppuun asti. Olisimme kyllä kai menneet, mutta Casey (yksi suhteellisen hyvistä ystävistäni) oli päätynyt jonkun minulle tuntemattoman miehen kanssa naimaan seinää vasten juuri meidän huoneemme ovea vasten. Sitä ennen he olivat yrittäneet vallata saman sängyn meidän kanssamme (juuri siis sen huoneen sängyn, jossa olimme Mattin kanssa), mutta Matt oli käskenyt heidän panua jonnekin muualle, ja Casey kera uuden ystävänsä olivat sitten jääneet suoraan oven taakse.
  Viimeinen pisara kuitenkin koko jutussa oli, kun Casey vähän ajan päästä avasi vielä oven ja oksensi sisään; suoraan ovi aukkoon (emme enää todellakaan tienneet Mattin kanssa, olisiko meidän pitänyt itkeä vai nauraa) ja siinä hajussahan menivät sitten loputkin halut.

  Seuraavana päivänä kuitenkin kutsuin Mattin kylään, sillä talomme oli kerrankin tyhjillään.
  Ja nyt oletatte kai, että saatoimme homman hyvässä sovussa loppuun, kiittäisimme toisiamme seurasta ja sanoísimme näkemiin seuraavan tapaamiseen? Tai että kenties rakastuisimme tulisesti uudelleen, kutsuisimme toisamme höpönassuiksi ja rakkaiksi ja syöttäisimme toisillemme jäätelöä samasta purkista sängyllä makoillen? Väärin molemmat! Olin nimittäin saanut aivan kamalan olon kaikista tätä Matt-juttua edeltävistä ihmissuhdekuvioistani ja selitin ne sitten Mattille suhteellisen pitkänä rupeamana, joka varsin ymmärtäväisesti yritti auttaa. Ja neuvoi erityisesti tekemään jotain yhden jätkän suhteen, johon olen ollut jo neljän vuoden ajan aivan tilanteesti riippuen palavasti ihastunut tai joka on minua aina silloin tällöin myös aivan yhtä palavasti ärsyttänyt. Viimeisin lähinnä ensimmäisen maininnan takia, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
  Mutta kukas se on ollut? Sen saatte ehkäpä jo huomenna tietää... Tarkemmin sanoen saatte kuulla pahasti ihastuneen tytön erittäin typerän ruikutuksen sellaisen jätkän ja sellaisen suhteen parään, johon hänellä ei ole ikinä ollut uskallusta lähteä ja jonka hän on aina itse vahingossa mennyt pilaamaan.
  Huomenna siis nähdään!

kuvat: weheartit

Tästä

 Minä
Tuntuu teistäkin joskus siltä, että pää on aivan liian täynnä ajatuksia ja elämä muutenkin lähes suoranaista kaaosta, ja se kaikki pitäisi saada vain purettu jonnekin? Minusta useinkin tätä nykyä, ja on tuntunut jo pidemmän aikaa.
  Jotenkin en saa enää hallittua asioita. Koulu menee vähän miten sattuu, kavereiden kanssa on riitaa (jotka kuitenkin sovitaan (kännissä) tukiessa oksentavaa ystävää vessaan kolmen aikaan yöllä) ja välit porukoihin ovat alkaneet tulehtua. Elän siis nuoruuttani, ja tarkemmin sanoen olen seitsemäntoista. Ihan hyvä ikä sinäänsä, vaikka täysi-ikäisyyskin olisi aivain huippu juttu. Toisaalta, kai tässä nyt vielä lähemmäs vuoden odottaa.
  Palataan nyt kuitenkin asiaan. Kuitenkin elämäni on viimeisen puolen vuoden aikana lähtynyt aikamoiseen nousukiitoon. Tai alamäkeen, jos äidiltä kysytään. Asiasta voi siis olla monta mieltä, mutta vaikka monet asiat ovatkin aika hälyyttäviä ja tekevät minusta joidenkin vanhempien silmissä pahanilkisen teinin, niin minä kuitenkin nautin elämästäni. Kaikista vastoinkäymisistäni (kuten sen, että luulin olevani raskaana tai vähintäänkin saaneeni sukupuolitaudin muutama kuukausi sitten, tai että olen saanut vitosia(/nelosen) muutamistakin aineista tässä viime aikoina) huolimatta nautin elämästäni. Minulla on hauskaa!! Välitän kavereistani, vanhemmistani, sisaristani ja muista läheisistäni, sekoilustani ja joidenkin mielestä jopa vastuuttomuudestani huolimatta.
  En näe mitään ongelmaa siinä, että ensin laitan nuorimman sisareni nukkumaan (eli valvon puoli tuntia sen sängyn vieressä), koska se pelkää hiiriä tai jotain muuta yhtä älytöntä ja sen jälkeen lähden kaverille viettämään iltaa, ja ehkä päädyn mahdollisesti jonkun kivan jätkän kanssa samaan sänkyyn asti. Seuraavana päivänä saatan mennä katsomaan mummoa ja vaaria, tai lähteä parin kaverin kanssa kahville, jossa saatamme vaikkapa arvailla eri aineiden opettajien puoluekantoja, tai mennä katselemaan vaatteita tai käymään kirjastossa.
  Olen siis aikamoinen kameleontti, mutta silti koen olevani koko ajan oma itseni.
  Tai sitten se vaan johtuu siitä, että etsin vielä itseäni. Kuka sitä nyt oikeastaan vielä seitsemäntoista vuotiaana on oikeasti tiennyt millainen on?

Yksityisyys
 Esiinnyn täällä siis nimellä Cassidy, joka ei siis ole oikea nimeni, kuten varmasti jo arvasitte. Koska siis esittelen täällä täysin todellisia tapahtumia merkinnöissä mukana olevien henkilöiden, mahdollisten paikkojen nimet ja joskus jopa tarkemmatkin tapahtumat on saatettu muuttaa tai jollain muulla tavalla vääristää mukana olevien henkilöiden suojelemiseksi. Tämä ei siis kuitenkaan ole mikään juorusivusto. Tai on, mutta vain minun omasta elämästäni ja siihen liittyvistä asioista ja ihmisistä, joten sitä tuskin lasketaan, sillä kaikki paljastukset teen minä.
  En tule paljastamaan teille ikinä oikee nimeäni tai asuinpaikkaani, tai käyttämään täällä omia tai edes oma ottamiani kuvia (tai jos käytänkin, niin teille en sitä ainakaan kerro).
  Että oikeastaan kertonen vain sen, minkä voitte ehkäpä jo itse päätellä; olen tyttö, 17v, suomalainen ja jossain kohdassa huomanette varmasti, että asun suhteellisen eteläisessä Suomessa.

Kuvat
 Kuten jo sanottu, en käytä täällä omia kuviani, joten tekstien yhteydessä olevat kuvat eivät ikinä liity milläänlailla tapaukseen, ja ovat yleensä lainattuja weheartit'in kaltaisilta sivuilta tai yksinkertaisesti googlen kautta löydettyjä. Sivu on yleensä merkitty kuvien alle.

Miksi bloggaan?
  Hyvä kysymys sinäällään. Kai minä vaan haluan valoittaa tätä maailmaa teille muillekin ja kaipaan jonkinlaista "vertaistukea". Tuntuu, etten saa päätäni muuten selvitettyä kun van kirjoittamalla, joten miksi en kirjoittaisi suoraan tänne, missä pääsen myös keskustelemaan asioista muidenkin kanssa.

En takaa, että kirjoitan tänne joka päivä, mutta mahdollisimman usein yritän. Katsotaan nyt, miten tämä lähtee käyntiin.
 kaikki kuvat: weheartit